Knusbackan tila muodostettiin vuonna 1777, jolloin Storfinnaksen tila jaettiin Erik Johanssonin lasten, Johan ja Fredrikin, välissä. Fredrik muutti kukkulalle, joka antoi nimen tilalle: Knusbacka (ru. knus/knös). Poikien äiti, leski Anna Hendriksdotter, asui Fredrikin kanssa ja sanotaan, että koko Storfinnaksen tilan jakaminen oli äidin idea. Fredrik hoiti Knusbackan tilaa 40 vuotta, jonka jälkeen hänen leskensä Anna Claesdotter omisti tilan vuoteen 1834. Tässä vaiheessa heidän poikansa Gustav otti tilan haltuunsa. Gustav Fredriksson vaihtoi nimensä Stenforsiksi. Hän kuoli vuonna 1868 ja tilan hoitajaksi ryhtyi hänen tyttärensä Vilhelmina. Tytär miehineen elivät täällä koko elämänsä: Vilhelmina Stenfors menehtyi vuonna 1906 ja aviomies Johan vuonna 1910.
Knusbackan museomaatila Herttoniemessä. Kuva: EAW.
1910-luvulla Knusbackaa hoiti tilanhoitaja, kunnes vuonna 1919 yhtiö nimeltään Svenska småbrukare osti tilan. Yhtiö puolestaan lahjoitti rakennukset Svenska Odlingens Vänner i Helsinge -nimiselle (SOV) yhdistykselle. SOV oli samoihin aikoihin saanut haltuunsa Herttoniemen kartanon ja aloittanut suunnitella museota alueelle. Vuonna 1922 luhtiaitta oli ensimmäinen rakennus, joka siirrettiin Sipoon Knusbackasta Herttoniemeen. Rakennusten dokumentointi, purku ja uudelleenpystytys oli hidasta ja kallista. Tästä syystä rakennusten siirtäminen kesti kaiken kaikkiaan kymmenen vuotta.
Talonpoikaisesineistö, jota oli 1910-luvulla kerätty Helsingin pitäjästä, johon Herttoniemi tuohon aikaan kuului, vietiin museoon yhdessä Arne Appelgrenin keräämien itäuusmaalaisten esineiden kanssa. Herttoniemen kartanon pohjoispuoleinen alue oli mahdollisesti kaavailtu eräänlaiseksi suomenruotsalaiseksi kotiseutumuseoksi Seurasaaren tapaan. Vanha mylly, joka edelleen näkyy Linnanrakentajantielle, tuotiin tänne Länsi-Uudeltamaalta. Siitä on tullut ravintolamme symboli, Wanha Mylly, joka toimii alueella entisessä pehtoorintalossa.
Vuonna 1932 komea tuparakennus vihdoin siirrettiin tänne. Muutama pienempi rakennus jäi jäljelle Sipooseen. Seuraavana vuonna Knusbackan museomaatila avattiin yleisölle ja järjestettiin isot kyläjuhlat yli 1000:lle henkilölle. Juhlasta kerrotaan muun muassa seuraavaa: ”Kauniimpaa kehystä kyläjuhlalle vanhaan hyvään malliin ei voisi toivoa kuin Herttoniemen vanhaa puistoa ja Knusbackan tilan mukavaa aluetta” (Nyland 8.8.1933, ruots. EAW).
SOV omistaa edelleen Knusbackan maatilan ja pöyrittää aluetta museona. Nykyään DOT r.f. järjestää aikamatkoja, Päivä maalla, Knusbackalla vuodesta 2004 alkaen. Lisäksi Knusbacka on auki erityisten tilaisuuksien yhteydessä kesällä ja syksyllä sekä suositulla Joulupolulla joulukuussa. Opastetut kierroksemme päättyvät yleensä Knusbackaan, jossa voi aistia menneiden suomenruotsalaisten talonpoikien elämää. Museo avataan jälleen sunnuntaina 7.6. klo 12.00 ja silloin on myös mahdollista vierailla Knusbackassa opastetulla kierroksellamme. Tervetuloa!
Lue lisää Knusbackasta Herttoniemen kartanon ja SOV:n historiikeista:
Backman, Sigbritt 2016: Herttoniemen kartano. Säteritiloista museoksi. SOV: Helsinki.
Backman, Sigbritt 2013: Tidsresa med Svenska Odlingens Vänner i Helsinge. SOV: Helsingfors.