Helene Gripenberg syntyi 12 maaliskuuta 1851 Oulussa. Äiti Margareta Frosterus oli kotirouva ja isä Gustaf Gripenberg kamarineuvos. Hän ja hänen neljä sisarustaan jäivät äidittömiksi Margareta menehtyessä keuhkotautiin Helenen ollessa vain viisi vuotias. Neljä vuotta myöhemmin isä solmi uuden avioliiton Wilhelmina Geschwendin kanssa. Siihen aikaan oli leskimiesten oli tapana mennä uudestaan naimisiin niin pian kuin mahdollista, koska ajateltiin, että kaikki lapset tarvitsevat äidin tai äitihahmon. Helene ei kuitenkaan kokenut läheisyyttä äitipuoltaan kohtaan, mutta hän mainitsee muistelmissaan ettei hän ollut erityisen läheinen edes omaan äitiinsä, koska tämä oli Helenen syntyessä jo melko sairas. Perheen uskollinen taloudenhoitaja Sjöberg, jota kutsuttiin Pääksi, toimi lähinnä Helenen äitihahmona ja uskottuna.
Helene Gripenberg (myöh. Bergbom, 1851-1932) nuorena. Kuva: SOV.
Helenen venäläissyntyinen kotiopettajatar opetti aluksi venäjää, saksaa ja ranskaa. Kaksi vuotta myöhemmin Helene jatkoi opintojaan saksalaisessa Reichbergin koulussa ja myöhemmin pastori Strengin koulussa, sekin saksalainen. 13-vuotiaana hän muutti Pietariin ollakseen arvostetun Smola-instituutin vapaaoppilaana. Smolna oli aatelistytöille tarkoitettu sisäoppilaitos. Koulu oli perustettu 100 vuotta aiemmin keisarinna Katariina II:n toimesta. Hän halusi parantaa tyttöjen koulutustasoa ja Helenella oli onni kokea 100-vuotisjuhlallisuudet, joita hän kuvailee muistelmissaan. Juhliin kuului muun muassa mahtipontinen messu Smolnan katedraalissa, johon keisarillinen perhe osallistui.
Smolna-instituutin opetukseen sisältyi kieliopetusta (lähinnä venäjää, ranskaa ja saksaa), sekä maantietoa, tanssia, musiikkia, etiketti-opetusta - eli kaikkea sitä, mitä hienon nuoren naisen tuli osata. Vanhemmat lähettivät tyttäriään Smolnaa jotta he saisivat kansainvälisen, ajanmukaisen ja kultturellin kasvatuksen. Muistelmissaan Helene kertoo, kuinka koulu usein vei oppilaat kulttuurikäynneille teatteriin, oopperaan ja balettiin. Helenen ollessa Smolnassa hänestä kehittyi lahjakas pianisti, ja enonsa kehotuksesta hän ryhtyi esiintymään julkisesti. Musiikista kehkeytyi nopeasti Helenen intohimo.
Tyttöjen terveyden tuli olla hyvä ennen kuin heidät hyväksyttiin Smolnaan. Näin ollen ennen koulun aloitusta tuli käydä lääkärissä. Helene kirjoittaa, että lääkäri kutsui häntä hennoksi, mutta antoi hänen kuitenkin aloittaa koulun. Hän sai tottua pitkiin päiviin, kylmiin koulusaleihin ja pieniin ruoka-annoksiin. Suurin osa ajasta puhuttiin venäjää - kielellä, jota hän aloittaessaan ei hallinnut kovin hyvin. Muut oppilaat auttoivat kuitenkin häntä läksyjen suhteen, ja hän sopeutui pian joukkoon. Päivät alkoivat ja loppuivat rukouksella, ja päivän mittaan tytöt söivät neljä ateriaa, kävivät kuusi tuntia koulua, iltapäiväkävelyllä ja saivat viettää hieman vapaa-aikaa.
Opittuaan sujuvaa venäjää Helene alkoi suoriutua hyvin koulussa kolmena vuonna, ja hän sai valmistuessaan hopeamitalin menestyksestään. Itse asiassa hänellä oli luokan korkein arvosana, mutta kultamitali ei annettu hänelle, koska hän ei ollut käynyt koko opintietään Smolnassa eikä hän ollut venäläissyntyinen. 17-vuotiaan hän valmistui opinnoistaan ja oli valmis kohtaamaan “pelottavaa [aikuis]elämää”, kuten hän muistelmissaan tilanteesta kirjoittaa.
Helene Gripenberg valmistui Smolna-instituutista 1867 ja palasi isänsä tiluksille Viipurin lähistöllä. Hän epäröi, eikä tiennyt mitä hän halusi tehdä elämässään. Hänen intohimonsa, musiikki, soi perheen mielestä liian epävarman urapolun. Hän koetti näin ollen onneaan kotiopettajattarena, mutta ura takkuili aluksi. Hänen läpimurtonsa oli lopulta opettajan toimi Haminassa. Myöhemmin hän sai opiskella pianonsoittoa Dresdenissä parin vuoden ajan apurahojen ja rikkaiden suosijoiden turvin. Tämän jälkeen hän ehti työskennellä lyhyen aikaa pianonopettajana Helsingissä ennen kuin hän meni naimisiin oman pikkuserkkunsa, John Bergbomin, kanssa. John oli häntä vuoden vanhempi ja omisti Herttoniemen kartanon. Näin ollen Helenestä tuli kartanonrouva.
Lähteet:
Backman, Sigbritt: Hertonäs gård, från säterier till museum, Helsingfors 2016.
Bergbom, Helene: Minnen, Familjeupplaga, 1975.
Morand-Löfving, Elisabeth: Kejserlig uppfostran, finländska flickors skolgång vid Smolna-institutet i S:t Petersburg, Helsingfors 2017.
Käännös: EAW.