Vuonna 1688 Petter oli nainut Brita Eriksdotterin Tukholmassa. Hänen mainitaan työskennelleen hovissa lakeijana. Vaimon kuoltua Petter lähti Suomeen ja pieneen Helsingin kaupunkiin. Hän jätti komea Tukholman taakseen, mutta virka tullinhoitajana oli askel eteenpäin uralla ja perheen status nousi. Kruunun virkamiehenä Wetterillä oli mahdollisuus vaikuttaa kauppaan, mutta samalla toimia itse kauppiaana hämärin keinoin harmaan talouden alueella. Wetterin hyvät suhteet hänen yläpuolella oleviinsa takasi hänelle mahdollisuuden käyttää valtaa porvareita kohtaan. Hänen oli kuitenkin pakko kohdata heidät monta kertaa oikeudessa eri riitojen takia ja eri intressien törmätessä.
Vuonna 1694 Wetter nai Brita Matsdotterin ja perhe asettui kaupungin ulkopuolelle. Wetterillä oli kaksi lasta, tytär Brita ja poika Abraham (n. 1690-1737). Vain aatelisilla oli oikeus omistaa kartanoita tähän aikaan, mutta Wetterin hyvät tulot takasivat hänelle mahdollisuuden lainata rahaa rälssin jäsenille: Jouduttuaan taloudellisiin ongelmiin he joutuivat antamaan hänelle pantattuja kartanoitaan. Näin ollen Wetter sai haltuunsa kolme ratsutilaa Herttoniemessä, jotka aikoinaan olivat kuuluneet Jägehornin suvulle (Jägerskiöld). Vuonna 1706 Wetter yhdisti nämä kolme ratsutilaa isommaksi kartanoksi: Herttoniemen kartanoksi. Muutaman vuoden päästä hän onnistui myös hankkimaan Käpylän ja Pukinmäen kartanot. Hänestä tuli näin ollen varakas mies.
Suomen jouduttua Venäjän miehittämäksi Isovihan aikana (1700-1721) Petter lähti takaisin Tukholmaan ja palasi vasta rauhan solmimisen jälkeen. Vuonna 1725 hän antoi kartanonsa syytinkiä vastaan pojalleen Abrahamille, joka oli nimetty Helsingin pormestariksi (Abrahamiin palataan myöhemmin). Abraham oli jäänyt Suomeen ja palvellut sodan aikana armeijassa muun muassa Helsingin puolustuksessa. Mitä todennäköisimmin juuri Abraham rakennutti Herttoniemen vanhan puisen päärakennuksen, joka sittemmin on purettu (se sijaitsi suunnilleen nykyisen Linnanrakentajantien 16 kohdalla). Pojan kuoltua Petter yritti saada kartanot takaisin lapsenlapsiltaan, mutta pyrkimykset eivät tuottaneet tulosta. Viimeiset vuotensa hän vietti vähäeleisesti.
Tutkijoiden mielestä Petter Wetter vaikutti olleen opportunisti, joka hämärin keinoin rikkoin lasikaton ja ryhtyi porvarista eliitin jäseneksi. Joka tapauksessa Herttoniemen kartano kasvoi hänen aikanaan ratsutiloista kartanoksi. Kaksi katua ja puisto Herttoniemessä kantavat Wetterin perheen nimiä: Petter Wetterin puisto ja Petter Wetterin polku Herttoniemenrannassa sekä Abraham Wetterin tie Herttoniemen kartanon nykyisen alueen pohjoispuolella.
Lähteet:
Aalto, Seppo 2016: Kauppiaita ja laivanvarustajia. Helsinkiläisten elämä Ruotsin aikana 1550-1809. Siltala: Helsinki.
Hahn, Petrus Olai 1699: De gustu (väitöskirja). Aboa, (viimeksi nähty 7.2.2021).
Backman, Sigbritt 2017: Hertonäs gård. Från säterier till museum. SOV: Helsingfors.