Herttoniemen kartanon ollessa pieni museo hoidamme opastamisen ohessa muitakin tehtäviä. Avaamme ja suljemme museon, huolehdimme kassasta, myymme museon tuotteita ja työskentelemme asiakaspalvelun parissa. Valvomme näyttelyitä ja osallistumme myös draamayhdistys DOT:in ja Tarinalyhdyn historiallisiin esityksiin. Tämä on aina hauskaa! Onneksi me oppaat emme joudu oppimaan montakaan vuorosanaa, joten ei haittaa, vaikka emme ole kovin hyviä näyttelijöitä. Näyttelijöitä on tosin aina mukava seurata ja sitä, miten he herättävät historiallisia henkilöitä eloon, kuten Helen Bergbomin, Carl Olof Cronstedtin tai Knusbackan emännän.
Muistan muutamia opastuksia erityisen lämpimin mielin. Kerran päästyäni ryhmän kanssa englantilaiseen puistoon ja kertoessani siitä, miten tällä kuvattiin Katariina ja Munkkiniemen kreivi -elokuvan [länk] kohtaus, jossa Leif Wager laulaa laulun Romanssi [länk], eräs nuori mies yllättäen ryhtyi laulamaan ja lauloi kyseisen laulun meille. Tämä oli mahtava hetki!
Toinen opastus, jota muistan hyvin, oli eräs, jossa vedin kierroksen samaan aikaan kolmella osaamallani kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kyseessä oli iso perhe, joka oli kokoontunut viettämään merkkipäivää ja heidän joukossaan oli henkilöitä jotka vain osasivat joko suomea tai englantia. Lisäksi joukossa oli muutama vanhempi henkilö Ruotsista, jotka ainoastaan puhuivat ruotsia. Oli melko hankalaa kertoa kartanon historiasta kolmella kielellä, mutta lopulta kaikki sujui hyvin, ja kokemus oli kaiken kaikkiaan rikastuttava. Opastaminen on hyvin sosiaalista työtä, jossa nopeasti oppii improvisoimaan ja sopeutumaan eri tilanteisiin joita syntyy. Oppaana täytyy myös oppia hyväksymään omat rajoitteensa: Vaikka lukee taustoja kuinka hyvin, ei kuitenkaan koskaan voi tietää ihan kaikkea. Lisäksi pitää ymmärtää, että vaikka olisi kuinka huolellisesti valmistautunut, silloin tällöin kävijät silti esittävät kysymyksiä, joihin ei osaa vastata. Tässä tapauksessa on vain vastattava, ettei valitettavasti tiedä, mutta ottavansa asioista selvää, tai luvata kysyä mikäli kollegat tietävät asiasta tarkemmin.
Kartano muuttuu historialliseksi näyttämöksi näyttelijöiden vallatessa ympäristön. Muistan etenkin kerran, jolloin alettiin esittää DOT:in näytelmää 1917, jossa muisteltiin sisällissotaa edeltäviä levottomia aikoja, jolloin kartanon viimeinen omistaja Johan Bergbom murhattiin. Huolestunut rouva Helene Bergbom liikkui levottomasti salongissa peläten, että hänen aviomiehensä kokisi saman kohtalon kuin alueen muut kartanonherrat. Pihalla punakaartilaiset jakoivat pamfletteja työväen oikeuksista. Lahjakkaat käsikirjoittajat ja näyttelijät loivat tunnelman, jossa tuntui siltä kun olisi lähtenyt aikamatkalle sata vuotta ajassa taaksepäin.
Korona-pandemia on tietenkin vaikuttanut työhömme viime vuoden aikana - on valitettavasti vaikeaa opastaa etänä. Onneksi olemme kuitenkin voineet pitää museota auki joten kuten normaalista, vaikka kausi alkoi kuukauden myöhässä vuonna 2020. Opastamme tällä hetkellä pienempiä ryhmiä - korkeintaan 10 henkeä / ryhmä - suhteessa aiempaan, jolloin ryhmään mahtui enintään 25 henkeä. Pienemmässä ryhmässä oppaalla on tosin helpompi vuorovaikuttaa kaikkien asiakkaiden kanssa, mikä itse arvostan. Aluksi tuntui oudolta opastaa maskissa, mutta tähän mennessä olen jo tottunut siihen. Olemme onnekkaita museon pysyttyä auki pandemiasta huolimatta, jotta olemme voineet jakaa kävijöille kartanon jännittävää historiaa.
Käännös: EAW 2021.
FM Daniela Fougstedt opastamassa Herttoniemen kartanon 2. kerroksessa. Kuva: EAW 2021.