Loppukesästä 2024 alkoi luettelointityö Knusbackassa, Herttoniemen kartanossa. Luetteloitavat esineet, joita säilytetään ja esitellään Knusbackan tilan asuintalossa. Nämä esineet oli tarkoitus tarkistaa, tallentaa, valokuvata ja mitata myöhempää digitointia varten. Työ tehtiin seuraavasti: Esine tuotettiin ja valokuvattiin, sitten kohde etsittiin vanhasta kohdeluettelosta kohteen allekirjoituksen perusteella, pöytäkirjaan kirjattiin kohteen kuvaus eli tieto siitä, millainen kohde oli, minkä kokoinen esine oli ja oliko se vaurioitunut, ja lopuksi esineet sijoitettiin takaisin samaan paikkaan kuin ne olivat aiemmin olleet.
Luettelointityön aikana löydettiin useita mielenkiintoisia talonpoikaisesineitä. Nämä talonpoikaisesineet välittävät oman historiansa, joka antaa meille tänään kuvan siitä, miltä talonpoikaiston arki olisi voinut näyttää ennen 1900-lukua. Näiden seuraavien kohteiden kautta haluamme nyt antaa kuvan siitä, miltä maaseudun asukkaiden arki voisi näyttää ennen.
Puu kenkiä
(Kuvateksti: Puukengät, luettelointikoodi 1787: 1-2/176, Kenkien on täytynyt olla peräisin Forsbackasta, mukana Herttoniemen kartanon näyttelyssä Knusbackassa (Kuva: 5.8.2024 Casper Widd))
Puukengät olivat yleinen vaatekappale talonpoikien jokapäiväisessä elämässä. Nämä puukengät on valmistettu yhdestä ontosta, koristeellisesta puusta, ja niiden yläosaan on kiinnitetty nahkapala, jotta ne olisivat mahdollisesti mukavampia käyttää. Puukengät olivat helposti valmistettava, toimiva vaate, jota käytettiin jokapäiväisessä elämässä. Puukengät olivat joko maatilan ihmisten itse tekemiä tai ne voivat olla myös suutarin tekemiä. Yleisiä puukenkien valmistukseen käytettyjä puulajeja olivat leppä tai koivu.
(Kuvateksti: Puukengät, luettelointikoodi 1787: 1-2/176, kuva kenkien alapinnasta, osa Herttoniemen kartanon näyttelyä Knusbackassa (Kuva: 5.8.2024 Casper Widd))
Kenkien alapintaan on kiinnitetty nahkapohja. Tämä tehtiin suojaamaan puukenkien alapuolta kulumiselta ja tekemään niistä vähemmän liukkaita. Talonpojat käyttivät puukenkiä sekä työkenkinä että jokapäiväisinä kenkinä.
Juustomuotti
(Kuvateksti: Juustomuotti, luettelokoodi 1850/470, kuva juustomuotin sisäpuolelta, mukana Herttoniemen kartanon näyttelyssä Knusbackassa (Kuva: 5.8.2024 Casper Widd))
Tämä "juustomuotti" on puinen laatikko, jota käytettiin juuston valmistuksessa. Juustomuotin pohjassa on reikiä heran tyhjentämistä varten, kun muotoilet juustoa. Juustomuotin pohjassa on kuvio, joka tekee vaikutelman juustoon, kun se muotoillaan. Tämän juustomuotin leveys on 21 cm, pituus 20,5 cm ja korkeus 11 cm.
Juusto oli tavallisen kansan yleinen ruoka, ja se oli hyvä tapa hyödyntää kaikkia maitotuotteita. Juustomuottia käytettiin juustontuotannon loppuvaiheessa, kun juustoaine valmistettiin kuumentamalla ja koaguloimalla maitoa, sitten massa puristettiin juustomuottiin niin, että hera valui pois ja juusto sai lopullisen muodonsa. Juustomuotin pohjassa olevat kuviot helpottivat heran valumista ja antoivat juustolle koristeellisen ilmeen. Juustomuottien kuviot voivat vaihdella, mukaan lukien erilaiset kuviot, kirjoitukset tai jopa eläinten mallit.
Juustomuotit suunniteltiin kodeissa ja suunniteltiin siten, että ne voidaan helposti purkaa puhdistusta varten käytön jälkeen.
Kynttilänjalka, ruotsinkielinen nimi: ”Lyskärring”
(Kuvateksti: Kynttilänjalka, luettelokoodi 1800/512, sivusta kuvattuna, mukana Herttoniemen kartanon näyttelyssä Knusbackassa (Kuva: 5.8.2024 Casper Widd))
(Kuvateksti: Kynttilänjalka, luettelokoodi 1800/512, edestä kuvattuna, mukana Herttoniemen kartanon näyttelyssä Knusbackassa (Kuva: 5.8.2024 Casper Widd))
Talonpojat käyttivät tätä "kynttilänjalka" aiemmin toimimaan valonlähteenä maalaistaloissa, kun pimeys putosi. Kynttilänjalka on valmistettu puusta, ja se on valmistettu siten, että korkeus on säädettävissä. Kynttilänjalka toimii niin, että sen yläosassa on solki, johon voit kiinnittää koivukepin, joka myöhemmin sytytetään säteilemään valoa kotiin. Palavan kepin alle asetettiin vedellä täytetty ämpäri tulipalovaaran estämiseksi.
Kynttilänjalka on yksi sellainen työkalu, jonka tavalliset ihmiset tekivät kotona, kuten sanoin, se on enimmäkseen valmistettu puusta, ainoa metallista valmistettu osa on valonlähteen solki. Kynttilänjalka oli tavalliselle kansalle helppo tapa valaista pimeä koti halvalla ilman öljylamppuja tai vahakynttilöitä.
Talonpoikien jokapäiväiset esineet antavat meille käsityksen siitä, miten he elivät. Tähän blogikirjoitukseen sisältyvät tuotteet ovat työkaluja ihmisten tarpeiden täyttämiseen, joita meillä on aina ollut: kengät jalkojemme suojaamiseksi, työkalut ruoan tuotantoon ja valonlähteet sisävalaistukseen. Esineet täyttävät samanlaiset tarpeet, joita meillä on vielä tänäkin päivänä. Mutta esineistä voi huomata, että ne ovat kaikki joko paikallisesti tuotettuja tai kotona valmistettuja. Ennen teollistumista mittatilaustyönä tehdyt asiat olivat kalliita eikä niitä tuotettu niin suurina määrinä, joten tavallisten ihmisten, kuten talonpoikien, piti pystyä valmistamaan työkalunsa itse. Siksi suurin osa näistä tuotteista on suhteellisen yksinkertaisia puusta valmistettuja astioita.
Lähteistä:
Tiedot: Leif Wallin, Nordiska Museet. Tieto on vastaanotettu sähköpostitse, (14.8.2024)
Digitaltmuseum.se, Lyskärring. https://digitaltmuseum.se/021027043959/lyskarring, (Viitattu: 15.8.2024)
Nils Nilsson, 1971, Ostformar, Kulturen 1971, https://www.kulturen.com/wp-content/uploads/2019/06/kulturens-arsbok-1971.pdf, (viitattu: 15.8.2024) Sivut: 17 – 28.
Casper Widdin kotiseutuhistorian harjoittelua Herttoniemen kartanon museossa on rahoittanut Svenska kulturfonden.